Suurkylän kartano on yksityiskoti.


Sysmän Nuoramoisissa sijaitsevalla Nordenlundin kartanolla on pitkä ja värikäs historia. Tilan ensimmäinen omistaja oli ratsumestari Sigfrid Henricsson, joka sai kartanon läänityksenä sodankäyntiansioistaan kuningas Kaarle IX:ltä vuonna 1605. Suku aateloitiin myöhemmin ja sai Silfverbögel-nimen. Vuodesta 1740 kartano on ollut nykyisen suvun omistuksessa. 1600-luvun kartanonomistajat olivat ansiokkaita sotilaita ja monet saivat myös surmansa taisteluissa, jolloin kartanon omistus vaihteli. Nordenlundin omistajanimiin kuuluivat myös Tandefelt, Pistolhjelm ja Dufing, kunnes tila myytiin ensin 800 taalerista vuonna 1721 kapteeni Karl Axel Montanille ja 4000 taalerista Sysmän kirkkoherralle, Mikael Heintziukselle. Hänestä polveutuu nykyinen Silénin suku. Vuonna 1995 tilan lunasti veljeltään ekonomi Ole Silén, joka näin palasi sukunsa juurille. Kartanon päärakennus on noin 200 vuotta vanha ja sen fasadin uudisti vuonna 1865 arkkitehti Alfred Cawén. Kalaisan Nuoramoisjärven tuntumassa sijaitsevaan kartanoon kuuluu noin kaksi kilometriä rantaviivaa. Uimarannalla veteenpulahtajia odottaa aito vanhanajan uimahuone ja rantasauna.


Kenraali Walden vietti harvoin lomaa, mutta noina päivinä hän tuli Rapalaan. Rapalan väki sai nopeasti huomata, että Waldenissa oli Rapalalle todellinen isäntä. Kenraali ryhtyi tarmokkaasti kunnostamaan rakennuksia, rakentamaan teitä, hoitamaan metsiä ja kohentamaan tilan viljelyksiä ja karjaa. Työt olivat ajoittain niin laajamittaisia, että sysmäläiset valittivat Waldenin vievän kaiken vapaan työvoiman.
Rapala ei kenraalin muiden velvotteiden takia voinut olla muuta kuin harrastus. Siitä huolimatta hän seurasi tarkoin kartanon toimia. Hän hoiti itse tilan kirjanpidon ja edellytti, että tila tuotti voittoa. Rapalasta muodostui kenraalille niin rakas paikka, että hän esitti lapsilleen toivomuksen, etteivät nämäkään luopuisi aikanaan siitä. Perusteluina kenraalilla oli tietenkin järkisyitä, mutta pohjimmiltaan hän oli Rapalaan liian kiintynyt pystyäkseen ajattelemaankaan sitä vieraiden käsissä.

Virtaan Vanha-Kartano ja Virtaan kartano sijaitsevat Suomen merkittäviin kultturihistoriallisiin ympäristöihin kuuluvassa Tainionvirran ja Virtaankosken kulttuurimaisemassa.
Virtaan kartanoiden vaiheisiin liittyy kiinteästi Tandefelt-suku. Tällä suvulla on ollut merkittävä vaikutus Sysmän ja sysmäläisten elämään. Tandefelt-suvun kantaisä, Pietari Sigfridinpoika, asui Rapalan kartanossa 1500-luvulla ja historian kirja kertoo Tandefelt-nimen alkuperästä seuraavaa:
Pietari Sigfridinpojan pojanpoika Arvid Henrikinpoika oli ansioitunut soturi. Hän osallistui mm. Breitenfeldin taisteluun 1631 ja menetti tuolloin kolme hammasta ja 1632 Lützenin taistelussa hänellä meni kuula suusta sisään ja juuttui kiinni kurkkuun, josta se onnistuttiin kaivamaan pois vasta kahdeksan vuoden kulutta. Kun Arvid Henrikinpoika aateloitiin vuonna 1650, hän pani vaakunaansa kolme hammasta ja kolme kuulaa näiden tapahtumien muistoksi ja otti nimekseen Tandefelt. (Tand eli hammas)

Vihdin Kuningas Vihaa Voileipiä

Fredriksgård siirtyi vuonna 1871 tehdyssä kaupassa Stormbom-suvulta Magnus Fredrik Tandefeltille, joka oli kotoisiin Hartolan Koskipään kartanosta. Hän oli jo aiemmin perinyt isältään Rapalan kartanon, jonka hän sittemmin myi liitettyään siitä ensin osan Fredriksgårdiin. Samoin hän osti osia Paavolan talosta ja Liljeforssista liittäen ne Fredriksgårdiin. Näin hän perusti uudelleen Virtaan kartanon 1896. Hän rakennutti kartanoon myös kaksikerroksisen lisäosan.

Tarina kertoo, että torpparit, jotka ajoivat hevosilla viinaa järven jäätä pitkin Suopeltoon, väänsivät “rälssinaulasta” poran, jolla kaiversivat reiän tammisen viinatynnyrin kylkeen ja joivat tästä reiästä. Sitten he laittoivat reikään muutaman tulitikun ja lämmittivät tikuilla tynnyrin pinnalla olevaa tervaa niin, että terva pehmeni ja oli sitten helppo sormin painella reiän päälle niin, ettei kukaan huomannut sen olemassaoloa. Kun torpparit sitten ajoivat jonossa takaisin kotiin päin, laitettiin porukan selvin mies jonon viimeiseksi ja hänen tehtävänään oli kerätä rekeensä kaikki kyydistä pudonneet juopuneet viinakuskit niin, etteivät he jääneet Päijänteen jäälle paleltumaan.
Vuonna 1884 tehdas tuotti 80304 kannua eli noin 208 790 litraa viinaa. Viinarännin toiminta loppui kuitenkin jo 1900-luvun alkuvuosina, samoihin aikoihin kuin Sysmään perustettiin raittiusseura.
Viinarännin hirret osti Otamon koulupiiri ja niistä rakennettiin Otamon kansakoulu, joka aloitti toimintansa 1902. Viinarännin konttorirakennus oli tehtaan lopettamisen jälkeen kartanon muonamiesten ja karjapiikojen asuntona, nykyään se on vapaa-ajan asunto.
Samoihin aikoihin viinarännin kanssa Magnus Tandefelt omisti koskivoimalla toimivat Pyöriäisten myllyn sekä Tainion uuden ja vanhan myllyn. Näistä myllyistä ainakin osa oli toiminnassa 1930-luvulle saakka.

Magnus Tandefelt edusti sukuaan kuusi kertaa valtiopäivillä. Hän oli eri valiokunnissa ja osallistui monipuolisesti erilaisiin kunnallisiin luottamustehtäviin. Näistä ansioistaan hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen.
Magnus Tandefeltin kuoltua pidettiin huutokauppa 1902. Tässä huutokaupassa Virtaan kartanon osti Magnus Tandefeltin vävy Woldemar Stjernvall.

Rapala ja Rudolf Walden
Jos Rapalan kartanon omistaneet Tandefeltit olivat merkittäviä henkilöitä, niin sitä oli myös Rudolf Walden. Rudolf Walden hankki Rapalan vaimonsa Annin kanssa vuonna 1915. Kartano oli sitä ennen joutunut Tandefelteilta vuonna 1896 jämsäläiselle Severius Konkola nuoremmalle. Koska Konkolat asuivat varsinaisesti Päijänteen vastarannalla, tulivat he Rapalaan veneellä, jolloin Sysmän kirkolle ei tarvittu tietä. Vasta Rudolf Waldenin aikana saatiin kirkonkylään Rapalasta kunnon tieyhteys. Anni Walden oli omaa sukua Konkola, jolloin hän miehensä kanssa osaksi peri ja osaksi lunasti Rapalan itselleen. Rudolf Waldenin suvussa isän puolelta on ollut Tandefeltejä, joten Rapala tavallaan palautui suvun jälkeläiselle.


SinäTuubaPaska - Vihdin Kuningas Vihaa Voileipiä

Rapalan kartano
Rapalan kartanoa esiteltäessä on luontevaa esitellä myös Tandefelt-suku. Tandefelt-suvun kantaisä oli Ylisen Hollolan vouti Sigfrid Pietarinpoika. Aatelissukunimen Sigfridin jälkeläiset saivat 1650, kun Arvid Henrikinpoika aateloitiin sotilasansioistaan. Arvid otti vaakunaansa kolme hammasta ja kolme kuulaa muistoksi kahakoissa saamistaan vammoista. Arvid osallistui 30-vuotiseen sotaan, jossa eräässä taistelussa menetti kolme hammasta ja sai vielä toisessa pyssynkuulan kurkkuunsa. Tandefelt-nimen suomennoksessa on käytetty vapaata suomennosta, (tand on hammas ja felt on pelto; hampaat jäivät pellolle)

Veikkaus tekee peleihinsä merkittävän uudistuksen

Seuraavien Tandefelt-sukupolvien pojat noudattivat esi-isiensä perinteitä; palvelivat aikansa sotilaina, jonka jälkeen palasivat Sysmään hoitamaan tilojaan. Jo 1500-luvulta lähtien suvulle kuuluneet Rapalan, Hovilan ja Koskipään kartanot. Myöhemmin suku esiintyy myös Virtaan, Karilanmaan, Kirjalan ja Pohjolan tilojen yhteydessä. Tandefeltien suvun vaiheet ovat tavattoman rikkaat. Vuosisatoja säilynyt suku on tuottanut monia värikkäitä persoonia ja avioliittojen kautta kytkeytynyt myös muihin sysmäläisiin sukuihin. Varsinkin miesten puolella Tandefelteissä on ollut melkoisia seikkailijoita, jotka ovat saattaneet korttipelissä hävitä kokonaisen kartanon. Toisaalta eräänkin Tandefeltin tuore vaimo sai huomenlahjakseen puolet Rapalasta.

Lotossa jäätiin ilman täysosumia – katso tästä oikea rivi

Nykyisen isännän Jocke Stjernvallin isä Kurt Stjernvall muutti Vanha-Kartanoon vuonna 1939. 1800-luvulla omistajina olivat Tandefeltit. 1800-luvulla Magnus Tandefelt nai serkkunsa Mathilda Stjernvallin. Siitä lähtien on talossa asunut Stjernvallin sukua.

Anneli Auer tylyttää Joulusaarnassaan

Vanha-Olkkola (Fromholzin sisarukset)
Lainattu kirjasta Nuoramoinen – kylä Sysmässä
Vanha-Olkkola on osa Nuoramoisten kulttuurimaisemaa ja sen osana tila on luetteloitu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Vanha-Olkkolan alueelta on löytynyt asutuksen merkkejä aina kivikaudelta saakka, mutta läheisempi, tunnettu historia rajoittuu 1600 luvulle. Tuolta ajalta ovat peräisin tiedot sysmäläisistä ratsutiloista, joihin Olkkolakin aikanaan lukeutui.