Lauttasaaren Paviljonki | Kahvila Kasinonranta
Viaporin pommituksen jälkeen katsottiin aiheelliseksi linnoittaa Lauttasaarta paremmin, olihan saarelle yritetty jopa maihinnousua ja sillä oli lisäksi oma strateginen asemansa Viaporin läntisessä sivustassa. Vuoden 1855 lopulla ja 1856 keväällä valmistuivat Lauttasaaren ensimmäiset tykkipatterit Veijarivuorenniemeen, Särkiniemeen, Länsiulapanniemeen ja mahdollisesti myös Vaskiniemeen. Vuonna 1856 valmistui myös ‘Paronin sotatieksi’ kutsuttu huoltotie Munkkiniemestä Kuusisaaren, Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta Lauttasaareen. Seuraava vaihe saaren linnoittamisessa tapahtui vuonna 1878, jolloin Krimin sodan aikaiset tykkipatterit uusittiin. Vuonna 1885 rakennettiin uusia, kivivahvisteisia pattereita ja parannettiin vanhoja. Vuodelta 1885 on peräisin myös kallioon louhittu ruutivarasto Särkiniemessä. Lauttasaaren tykkipatterit riisuttiin erillisellä päätöksellä aseista vuonna 1895.
Vuosikymmenen vaihteessa kauppakeskusten suunnittelu tuli osaksi lähiörakentamisen ideologiaa. Lauttasaari ei kulkenut tässä irrallaan muista alueista. Munkkivuoressa ostari oli rakennettu jo lähes kymmenen vuotta aiemmin ja moniin itäisiin ja pohjoisiin kaupunginosiin niitä alettiin suunnittelemaan 1960-luvun lopulla. Lauttasaaressa toteutuksen tiellä lähdettiin syksyllä 1967, kun rakennusliike Otto Wuorio osti Tallbergin perikunnalta kahden hehtaarin suuruisen tontin Lauttasaarentien varrelta. Rakennustöiden alkaessa paikalta raivattiin kolme vuosisadan alun puurakennusta sekä Steniuksen puutarhan kasvihuoneet. Kaavaan sisältyi myös neljä tien vieren korkeaa asuinkerrostaloa. Olli Kivisen suunnittelema kokonaisuus valmistui vuonna 1970.
Kuvassa Lauttasaaren ostoskeskuksen ja suunnitelmaan kuuluneiden kerrostaloasuntojen rakentamisurakka käynnissä.
1970-luvun alussa myös lastenhoito otettiin yhä kiinteämmin osaksi hyvinvointivaltion ideaa. Verkalleen liikkeelle lähtenyt kehitys alkoi kiihtyä. Naisten työssäkäynti yleistyi ja julkishallinnon oli jo kansantaloudellisessa mielessä järkevää tukea työvoiman määrän kasvua. Vuosikymmenen puolivälissä kaupunki tarjosi saarelaisille lapsille yli 300 paikkaa ja kirkko lähes yhtä paljon. Perhepäivähoidossa oli niin ikään noin 300 lasta. Tämän lisäksi Lahnalahdessa oli valvottu leikkipuisto. Tästä huolimatta jonotuslistat täyttyivät ja puhe päivähoitopaikkojen riittämättömyydestä kävi edelleen kiivaana. 1980-luvulla Lauttasaaren kokonaisväkiluku alkoi vähentyä ja alle kouluikäisten määrä laskea. Väestöllinen muutos helpottikin painetta, mutta myös uusia hoitopaikkoja saatiin lisää. Vuonna 1983 Vattuniemeen saatiin asukasyhdistyksen aktiivisuuden ansioista uusi tarha. Pian Lauttasaaressa toimi jo 10 kunnallista ja 5 yksityistä päiväkotia.
Lauttasaaren kasino Hevosenkenkälahden rannalla
Kaupungistumisen myötä Lauttasaaren palvelut kokivat suuren muutoksen: ne muuttivat muotoaan ja monipuolistuivat. Asukkaiden mielestä kehitys oli usein liiankin hidasta. Luonnollinen järjestys Helsingissä oli ollut se, että ensin tulivat asukkaat ja sitten palvelut. Lauttasaaressa oli vuonna 1960 liiketiloja yksi 155 asukasta kohden, mikä asukasmäärään nähden oli vähemmän kuin esimerkiksi Munkkiniemessä ja Kulosaaressa. Suunta oli kuitenkin selkeä. Vuonna 1966 Lauttasaareen saatiin uusi postitoimisto, pankkikonttoreita oli vuonna 1967 jo kahdeksan. Ravintoloiden määrä kasvoi huomattavasti hitaammin. 1960-luvun lopussa saarella oli vain yksi ruokaravintola, Taverna, mutta erityisesti toimistotilojen lisääntymisen myötä seuraavan vuosikymmenen alussa ilmestyi katukuvaan uusia yrittäjiä. Samalla palvelut monipuolistuivat. Helsingin keskustan ja Tapiolan väliin oli syntynyt palveluista lähes omavarainen kaupunginosa, jossa oli huoltoasema, apteekki, suutari, parturi-kampaamoja, päivittäistavarakauppoja, korjaamoja, kirjakauppoja, vaatetusliikkeitä, elokuvateatteri ja lukuisia muita erikoisliikkeitä.
Lauttasaari oli saanut ensimmäisen yksityisen päiväkodin jo vuonna 1932. Kaupungistumisen tiivistyessä myös päivähoitopaikkojen kysyntä kasvoi nopeasti. Kuten tavallisesti tarjonta laahasi jäljessä eikä Huopalahden kunta ja myöhemmin Helsingin kaupunkikaan ollut erityisen ripeä tilanteen korjaamisessa. Vuonna 1957 Myllykalliolle viimein valmistui hoitopaikka, ja säätiön tiloissa aloitti toinen kaupungin lastentarha Leppäkerttu. 1970-luvun vaihteessa Katajaharjuun perustettiin yksityinen päiväkoti ja saarelle saatiin saksalainen ja englantilainen leikkikoulu.
Sisällön kuvaus: Lauttasaaren kasino Hevosenkenkälahden rannalla. Kahvila avasi ovensa vuonna 1913, ja se oli hyvin suosittu. Rakennus paloi vuonna 1947.
Helsingin kaupunki ei edelleenkään katsonut Lauttasaarta sille tarpeelliseksi alueeksi ja niin saari jäi Tallbergin haltuun. Lauttasaaressa oli tähän aikaan vain muutamia ympärivuotisia asukkaita sekä jonkin verran huvila-asutusta. Liikemiehenä Tallberg näki saaren mahdollisuudet ja alkoi kehittää sitä. Kesällä 1913 avattiin nykyisen Hevosenkenkälahden rannalle pieni kahvilarakennus, Drumsö Casino, sekä uimaranta ja verkkopallokenttiä.
Kasinonranta Lauttasaari Paviljonki
Lauttasaaren tilat olivat jo vanhastaan niin sanottuja perintötiloja, joiden omistusoikeus siirtyi vanhemmilta lapsille. 1700-luvulle tultaessa saarella oli kaksi perintötilaa, joista käytettiin nimiä Heikas ja Bertas. Näistä tiloista, jotka olivat vuodesta 1831 lähtien samalla omistajalla, kehittyi Lauttasaaren kartano.
Lauttasaaren kasino Hevosenkenkälahden rannalla
Vuonna 1932 myös Huopalahden kunta päätti perustaa kirjastot Lauttasaareen ja Munkkiniemeen. Lauttasaaressa toiminta käynnistettiin perinteen mukaisesti kansakoulun tiloissa. Pajalahden koulun opettajainhuoneessa toimineessa kirjastossa oli lainattavissa jo yli 1000 teosta. Vuonna 1949 kirjasto sai uudet tilat ravintola Kultaiselta Ankalta vapaaksi jääneestä huoneistosta Otavantie 9-11:sta (nykyään Otavantie 3:sta). Seitsemän vuoden jälkeen oli edessä jälleen muutto. Lauttasaaren kasvaessa ja lainaustoiminnan vilkastuessa vanhat tilat jäivät ahtaiksi. Uusi osoite oli vuodesta 1956 lähtien Myllykallion koululla. Nykyisen kirjastorakennuksen avajaiset pidettiin puolestaan 15.12.1986 Pajalahdentie 10 a:ssa. Kooltaan kirjasto kasvoi lähes 2,5-kertaiseksi hyötypinta-alan ollessa 768 neliötä.
Kuvassa: Myllykallion kirjaston lainausosasto vuonna 1965.
Lauttasaaren kasinonranta, uimaranta
Lauttasaaren asukkaiden ikääntyminen näkyi myös saaren elämässä. Erilaiset senioriyhdistysten luku- ja jäsenmäärät kasvoivat ja toisaalta puheet vanhusten hoidosta saivat aivan uutta pontta. Lauttasaaren seurakunnan ohella säätiö saattoi suunnata rahallisia voimavarojaan vanhusten asialle. Vähävaraisten tukemisen lisäksi säätiö oli merkittävässä osassa, kun Lauttasaareen alettiin toden teolla suunnitella omaa vanhainkotia vuonna 1967. Tukea tavoitteille annettiin myös Helsingin huoltovirastosta, jonka arvion mukaan vanhusten määrä koko kaupungissa tulisi lähi vuosikymmenien aikana kasvamaan selvästi. Laitosapua tarvitsevien lisätiloista oli huutava pula. Kaupungin positiivinen suhtautuminen takasi myös sen, että tontti vanhainkotia varten järjestyi verrattain mutkattomasti Pohjoiskaari 1-3:sta. Hanketta varten perustettiin oma säätiö, jolle suuri joukko lauttasaarelaisia seuroja ja yhdistyksiä antoi lahjoituksia. Veikko Malmion suunnittelema talo vihittiin käyttöön syyskuussa 1975.
Lauttasaaren uimaranta (Kasinonranta)
Hevosraitiotien epäonninen taival poiki kuitenkin menestystä toisaalla. Liikennöinnin aloittamisen aikoihin Julius Tallberg rakennutti reitin varrelle Hevosenkenkälahteen kahvilan, jonka tarkoituksena oli toimia eräänlaisena levähdyspaikkana. Kahvila sai mahtipontisen nimen: Drumsö Casino. Samalle alueelle avattiin myös Lauttasaaren merikylpylä uimakoppeineen ja verkkopallokenttineen. Yhdistelmä oli avain menestykseen ja pian Kasino saavuttikin kuuluisuutta kaupunkilaisten keskuudessa. Se kilpaili suosiosta jopa Munkkiniemen maineikkaan Kalastajatorpan kanssa. Kahvilan tarina kuitenkin päättyi vuonna 1947, kun sodista ja taisteluista selvinnyt puinen huvilarakennus tuhoutui raivokkaassa tulipalossa. Menestyksen vuodet olivat muutoinkin takanapäin eikä toimintaa enää elvytetty. Täysin sen tarina ei ole jälkipolvienkaan muistoista hävinnyt: uimaranta kantaa yhä nimeä Kasinon ranta ja paikalla toimii suosittu kahvila.